Viikon kuvio III (Neitsyt)

Siinä se lepää. 

Tähtikuvion kirkkain tähti on sinertävä Spica. Se on yksi tähtitaivaan kirkkaimpiin tähtiin lukeutuva kohde, joskaan ei ihan top 10:ssä, mutta 16 kirkkain kuitenkin. Maasta näkyy kaikkinensa reilu 9000 tähteä, joten onhan sekin merkittävä sijoitus. 

Spica on kaksoistähti, eli se koostuu kahdesta toisiaan kiertävästä tähdestä. Tähdet ovat kuitenkin niin lähekkäin että maasta katsottuna ne näyttävät yhdeltä tähdeltä, jopa kaukoputkella katsottuna. Tähdet kiertävät toisiaan niin lähellä, että niiden kiertoaika on vain neljä maan vuorokautta. Spica on todettu kaksoistähdeksi sen kirkkauden vaihtelun ja spektrin perusteella.

Kuvion keskellä loistaa bonuksena Jupiter. Kuvasta huomaa hyvin miten paljon tähtiä kirkkaammin planeetat näkyvät maasta katsottuna. Neitsyen tähtikuvio sijaitsee siis ekliptikalla eli aurinkokunnan planettojen (ja auringon) ratatasolla.

Haloo

Loppiaisena näkyi komea taivaanpilari-tyyppinen haloilmiö.

Viikon kuvio II (Orion)

Suuri metsästäjä. 

Orion on itse asiassa aika hieno kuvio, yksi harvoista joissa ei tarvitse käyttää ihan hirveästi mielikuvitusta. Lisäksi se on helposti tunnistettavissa taivaalta. Hahmon vyötäröllä kulkee kolmen kirkkaan tähden (Mintaka, Alnilam, Alnitak) jono. Tätä jonoa kutsutaankin Orionin vyöksi.

Kuviosta löytyy myös kaksi mielenkiintoista tähteä. Rigel on maasta katsottuna seitsemänneksi kirkkain tähti. Rigel on ylijättiläis tähti jonka kirkkaus on arvioitu olevan n. 100 000 kertainen aurinkoon verrattuna. Aika tummat aurinkolasit saisi olla, jos siellä päin asuisi. 

Toinen Orionin mielenkiintoisista tähditä on Betelgeuse. Sekin on ylijättiläinen ja silmin nähden punainen. Tähtitaivaan kymmenenneksi kirkkain tähti. Betelgeuse vaihtelee kirkkauttaan kokoaan epäsäännöllisesti ja siksi sen arvellaan vetelevän ns. viimeisiään eli se saattaa jysähtää supernovaksi hetikohta tai tuhannen vuoden kuluttua tai saattaa olla juuri jysähtänyt, mutta tieto siitä saapuisi tellukselle, etäisyydestä johtuen, noin 650 vuoden kuluttua.   

Viikon kuviot (Ursa minor, Ursa major)

Ajattelin aloittaa tämmösen sarjan, jossa yritän löytää tähtikuvioita omista valokuvista.

Tähtikuviot on jänniä. Samoja kuvioita, tai ainakin lähes samoja, on tuijotelleet jo ne muinaiset egyptiläiset ja arabialaiset ennen kuin osattiin kunnolla edes kirjoittaa. Tähtikuviot muuttuvat toki ajan kuluessa, mutta muutos on niin hidasta, että tarvitaan tuhansia vuosia merkittävän muutoksen näkymiseen. Siinä tuntee yksi ihminen itsensä helposti pieneksi.

Suomessa tunnetuin kuvio lienee Otava. Otava on selkeästi erottuva ja lisäksi riittävän korkealla että se näkyy Suomessa aina (pimeällä). Otavasta seuraava looginen askel tähtien tunnistamisessa on pohjan tähti, joka löytyy Otavan kahden reunatähden (Dubne & Merek) muodostaman suoran varrelta n. 5 kertaa näiden kahden tähden välisen etäisyyden päässä Otavasta.

Pohjan jähti (Polaris) sijaitsee lähes tarkalleen taivaannavan kohdalla. Taivaannapa on maapallon pyörimisakselin "kiinnekohta". Eli pohjantähti näyttää pysyvän koko ajan paikallaan ja kaikki muut tähdet "kiertävät" sitä maapallon pyöriessä. Taivaan napa ei ole suoraan yläpuolella vaan riippuu millä leveyspiirillä taivasta katselee. Maantieteellisellä navalla luonnollisesti ko. piste on suoraan pään päällä. Pohjoisella pallonpuoliskolla Pohjantähti osoittaa lisäksi kätevästi pohjoiseen, kuten kaikki varmasti jo peruskoulusta muistaa.

Tähän asti riitti oma tietämys tähtitaivaasta ennen tämän blogin aloitusta. Tähdet ja taivas ovat aina olleet itselle kiehtovia, mutta jostain syystä ei ole koskaan tullut selviteltyä asioita tämän pidemmälle. Tästä alkaa opiskelu.

Viikon knoppitieto:
Otavan kahvan toisen tähden vieressä on himmeämpi tähti, jonka perimätiedon mukaan normaalilla näkökyvyllä varustetun ihmisen pitäisi kyetä erottaa.