Tähtikuviot on jänniä. Samoja kuvioita, tai ainakin lähes samoja, on tuijotelleet jo ne muinaiset egyptiläiset ja arabialaiset ennen kuin osattiin kunnolla edes kirjoittaa. Tähtikuviot muuttuvat toki ajan kuluessa, mutta muutos on niin hidasta, että tarvitaan tuhansia vuosia merkittävän muutoksen näkymiseen. Siinä tuntee yksi ihminen itsensä helposti pieneksi.
Suomessa tunnetuin kuvio lienee Otava. Otava on selkeästi erottuva ja lisäksi riittävän korkealla että se näkyy Suomessa aina (pimeällä). Otavasta seuraava looginen askel tähtien tunnistamisessa on pohjan tähti, joka löytyy Otavan kahden reunatähden (Dubne & Merek) muodostaman suoran varrelta n. 5 kertaa näiden kahden tähden välisen etäisyyden päässä Otavasta.
Pohjan jähti (Polaris) sijaitsee lähes tarkalleen taivaannavan kohdalla. Taivaannapa on maapallon pyörimisakselin "kiinnekohta". Eli pohjantähti näyttää pysyvän koko ajan paikallaan ja kaikki muut tähdet "kiertävät" sitä maapallon pyöriessä. Taivaan napa ei ole suoraan yläpuolella vaan riippuu millä leveyspiirillä taivasta katselee. Maantieteellisellä navalla luonnollisesti ko. piste on suoraan pään päällä. Pohjoisella pallonpuoliskolla Pohjantähti osoittaa lisäksi kätevästi pohjoiseen, kuten kaikki varmasti jo peruskoulusta muistaa.
Tähän asti riitti oma tietämys tähtitaivaasta ennen tämän blogin aloitusta. Tähdet ja taivas ovat aina olleet itselle kiehtovia, mutta jostain syystä ei ole koskaan tullut selviteltyä asioita tämän pidemmälle. Tästä alkaa opiskelu.
Viikon knoppitieto:
Otavan kahvan toisen tähden vieressä on himmeämpi tähti, jonka perimätiedon mukaan normaalilla näkökyvyllä varustetun ihmisen pitäisi kyetä erottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti